Re: Taistele vai sopeudu?

Minä luulen ymmärtäväni mitä yrität sanoa mutta ehkä lähtökohtasi on hiukan asian vieressä. Sinä toivot parantuvasi ja se riittää, uskon asiat ovat jotain aivan muuta.
Toivo antaa sinulle tarvitsemasi elämän iloisen odotuksen, elämä vain menee niin ettemme saa kaikkea toivomaamme mutta toivo on positiivisesti elämää rakentava.
Usko on taas jotain yliluonnollista, uskoa mahdottomuuksiinkin ja se kiristää meitä salakavalasti koska se tekee asiasta henkilökohtaisiin ajatuksiin vaikuttavan pakkopaidan ja uhan. Lääketiede parantaa ja sinä itse voit vaikuttaa psyykeesesi etsimällä elämästäsi hyviä ja iloisia ajatuksia ja tekoja.
Elä toivossa mutta, mikä tärkeämpää, elä tässä päivässä.
Minulla ei todella ole toivoa tai uskoa paranemisesta koska sairauteni on sellainen mutta toivon toki jokaisen päivän olevan elämisen arvoisen ja niin se minulla on ollut nyt jo 6v. Olen oppinut paljon uutta, kohdannut uusia ihmisiä, menettänyt joitakin. Kiroillut joskus kivuissani kun olen unohtanut ottaa lääkkeeni ajoissa tai kun vettä sataa kun oli suunniteltu hauska piknikki! Älä kiltti juutu tuohon ajatuskuvioon vaan sano suoraan sisarellesi, että toivo kyllä riittää!