Re: Taistele vai sopeudu?

Minä olen siinä onnellisessa tilanteessa, että sairastuin suoraan parantumattomaan suht harvinaiseen verisyöpään. Tiesin siis heti etten tule paranemaan, kysymys on vain siitä kuinka kauan satun elämään.
Kaikille syöpään sairastuneille ja heidän omaisilleen aukeaa aivan uusi maailma; sairaala, lääkkeet ja syöpäsanasto. Minä en ollut ajatellut syöpää, saati edes pelännyt sairastuvani joten kaikki oli todella uutta ja ihmeellistä mutta raivostuttavinta oli tämä sotaisa sanasto jota syöpäpotilaille opetetaan.
Syöpää vastaan ei taistella vaan sitä HOIDETAAN ja syöpäpotilas myöskin HOITAA ja toivon mukaan HELLII niin mieltään kuin ruumistaan Rakasta itseäsi, kyllä sinä selviät! Syö vaikkei maistuisikaan, rakas ruumiisi tarvitsee energiaa! Lepää kun väsyttää, harrasta liikuntaa kun jaksat älä rääkkää itseäsi, kyllä syöpä huolehtii tämän rääkkäys puolen itsessään! Yritä nauttia elämästä kurjuuden keskelläkin. Kauneus ei ole hävinnyt mihinkään sairautesi myötä, sairaus on vain vaihe elämässäsi, pelolle ei kannata antaa valtaa, mitään kamalampaa ei voi tapahtua kuin, että sinä ehkä kuolet jos hoidot eivät tehoa ja jonakin päivänä se kuitenkin on edessä. Minä en pelkää kuolemaa, sehän on luonnon mukainen tapahtuma ja samanlainen ihme kuin syntyminen. Haluan elää tietenkin mahdollisimman pitkään ja puhua perheeni ja ystävieni kanssa. Nauttia ja helliä itseäni. Rakastaa elämää niin kauan kuin voin.
Taistella, tapella tai voittaa minä en tahdo, sotia on riittämiin maailmassa kaiken aikaa.
Kun sairastuin jouduin miettimään pitkään, mitä tämä sairastaminen tarkoittaa ja totesin ettei mitään sen kummempaa kuin että elämäni sisältö muuttui. Oli muutettava tulevaisuuden suunnitelmia ja kohdattava toisenlainen todellisuus ja nyt minä olen elänyt onnellisen jo kuusi vuotta. Alussa minulla oli rankkoja hoitoja syövän pysäyttämiseksi, kantasolusiirto ihan vain kokeiluna ja nyt viimeiset vuodet vain elämää ylläpitävien ja kipulääkkeiden syöntiä. Lääkäreidenikin mielestä parasta lääkettä kuitenkin on positiivinen, iloinen elämän asenne ja uskon siihen. Jos olisin ryhtynyt katkeraksi, vihaiseksi tai TAISTELEMAAN olisin jo varmaan mullan alla. Mutta kuten sanoin minulla oli onni sairastua suoraan parantumattomaan syöpään...
Rakastakaa, hoitakaa ja hellikää niin itseänne kuin läheisiänne!