usko, toivo ja rakkaus

Tämä "taistele vai sopeudu"-ketju on saanut minut ajattelemaan tuota otsikon hokemaa. Usko, toivo ja rakkaus. Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mistä sanonta on peräisin?

Tällä ajatuskaavalla; jos on usko, mihin toivoa tarvitaan?

Toivottavasti en loukkaa ketään ajatuksillani. Tiedän, että minulla on asiat paljon paremmin kuin monella teistä. Mutta elämäni on kuitenkin saanut käännekohdan, joka on laittanut asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.

Toisaalta ajattelen niinkin triviaalisti, että ihmisellä on aina jotakin, joka voisi olla paremmin. Pahemminkin voisi olla-ajatteluun on vaikea jatkuvasti tukea. Jos minua ei harmittaisi kasvohalvaus, niin harmittaisi kaksoiskuvat tai suuntakuulon menetys. Jos ei ne, niin luultavasti löysä vatsanahka tai jokin muu. Aina kun on paha olo, voi ajatella sitä kuinka huonosti olisi voinut käydä. Siitä tietysti saa lohtua, mutta ei se poista menetyksen tunnetta. Aina löytyy joku, jolla asiat ovat huonommin.