Re: Taistele vai sopeudu?

Mielenkiintoinen keskusteluketju.
Kaksi vuotta sitten syöpään sairastunut mieheni on usein pohtinut tuota "taistella" -termiä. Sen jälkeen, kun hän selviytyi alun vaikeista vaiheista, kaikki hokivat kuinka kova taistelija hän on ja kuinka mahtavasti hän oli taistellut. Mieheni itse ei kokenut asiaa ollenkaan niin. Omasta mielestään hän vain kesti ja sinnitteli hengissä. Hänen mielestään oli tärkeää hyväksyä syöpä, koska sairastumiselle ei voi mitään eikä sitä vastaan kannata taistella. Siitä pitää vain yrittää kaikin tavoin selvitä ja ennenkaikkea uskoa selviytymiseen. Omasta mielestään hän ansaitsi kiitosta lähinnä kärsivällisyydestään ja myönteisestä asenteestaan.
Meidän kohdallamme on käynyt niin, että taistelutahtoa ja tsemppiä tarvitaan oikeastaan vasta nyt, kun rankat hoidot ovat - yhden relapsin jälkeen - takana ja sekä fyysinen että psyykinen kunto ovat nollassa.
Uskon siis enemmän sopeutumiseen kuin taisteluun. Varsinkin, kun yhä useampi sairastuu syöpään ja yhä useampi kehittyvien hoitojen myötä paranee tai ainakin saa paljon toivoa ja lisäaikaa, niin syövän kanssa vain on elettävä ja yritettävä tehdä elämä mahdollisimman mukavaksi.
Tänään paistoi Helsingissä aurinko. Meillä ei ole "voitettu syöpää", mutta hengissä ollaan ja uskotaan remission jatkuvan. Valoisaa kevättä ja hyviä vointeja kaikille, olittepa sitten taistelijoita tai sopeutujia.