Re: Taistele vai sopeudu?

Odotellessani "toipuvani" sytostaattihoitokuntoon tunnen tuota samaa pelottavaa tunnetta, kun ei todellakaan voi vaikuttaa omaan parantumiseensa. Olen avuton syöpäni edessä, tämä on nöyränä todettava.Taisteluntahto on silti jäljellä, teen ja rehkin äärirajoille saakka, kumoan kurkkuuni joka päivä pahanmakuisia tyrnimarjapommeja ja nousen sohvalta ulos lenkille. Silloin koen taistelevani! Mitä se auttaa? Taudilleni en voi mitään, se on lääkärien ja lääketieteen tehtävä. Ainoastaan itselleni todistan yrittäväni ja se riittää.
"sinä selviät, sinä olet vahva" on työkaverini mantra jota hän hokee aina tavatessamme tai puhelimessa... uskon
selviäväni, mutta EN OLE VAHVA, miksi pitäisi olla?
Sisareni kysyi sairastuttuani,että olenko varma ettei pitämässäni ruoassa nauttimani lisäaineet ole aiheuttaneet syöpääni? Hei haloo, pitäiskö tästä ottaa vielä sairastumisen
syytkin niskoilleen?
Ajattelemattomia ihmisiä on maailma täynnä ja olkoon niin, tämän kokeneena olen saanut itseltäni luvan "möläyttää" heille täyslaidallisen takaisin... siis taistelen!!!