Re: Taistele vai sopeudu?

Hei kaikille!
Syöpäpotilaiden läheisenä myönnän syyllistyväni siihen, että kerron tuttavieni sairastaneen syöpää, ehkäpä juuri, kuten aiemmassa viestissä, lohduttaa sillä tiedolla, että on muita, eikä syöpä diagnoosi tarkoita aina, ettei olisi parannettavissa. Myöskin toki järkytyksestä, kuinka tuttavapiirissänikin on syöpää sairastavien määrä noussut voimakkaasti. En missään nimessä ilkeyttäni kerro mistään, varmaan tahdittomuutta. Toivoa valan ihmiseen, jolla itsellä on elämänhaluja jäljellä, mutta en kyllä surkuttelemaan ja säälimäänkään ole alkanut. Eipä olisi tullut pieneen mieleenkään sanoa äidilleni, että sopeudu vain kohtaloosi. Kyllä asioista keskusteltiin, myös tietenkin kuolemasta ja äidin kanssa oli helppo elää, juuri myönteisen ja elämänhaluisen asenteen kanssa. Olihan päiviä, kun ylläpitävä hoito aiheutti hetkellisesti elämänhaluttomuutta. Vieläkään en ole tottunut sanaan syöpä ja se kuultuna aiheuttaa aina vihan tunteita. Voimia ja jaksamista kuitenkin kaikille, oman sairauden kanssa ja läheisten tukemisessa.