Re: Taistele vai sopeudu?

Tämä nyt ei koske syövän kanssa painiskelua, mutta sain kasvohalvauksen kohta puolitoista vuotta sitten hyvälaatuisen aivokasvaimen leikkauksessa.
Itse olen ajatellut, että en enää usko paranemista tapahtuvan. Toivon sitä tietysti, enemmän kuin varmaan moni voi kuvitella, mutta jossain kohtaa täytyy tilanteeseen sopeutua. Tuntuu pahalta, kun oma läheinen sanoi tämän kuullessaan, että eihän se sitten voi parantuakaan, jos et siihen itsekään usko. Hö? Pakko kai se on hyväksyä, että on olemassa asioita joihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka lujaa tahtoisi.
En minä toivoa ole menettänyt, en vaan tahtoisi pettää itseäni uskomalla mahdottomia... Vaikka kuinka lujasti koittaisi uskoa ja päättää että kyllä minä paranen, tuskin se paraneminen siitä on kiinni. En ainakaan haluaisi ajatella, että se on minun oma syyni, kun en kerran usko siiheen... Vähän sekavaksi meni, toi vottavasti joku sai ajatuksesta kiinni.