Re: Äidin menettäneet

Keväinen tervehdys!!

Tosiaan olen ollut poissa pitkään tältä palstalta. Viimeksi olen purkanut ajatuksia melko pian äidin kuoleman jälkeen. Äitini kuoli viime vuonna 27.10 55-vuotiaana.
Nyt on käyty läpi joulu, mikä oli ihan hirveätä tuskaa kun aikaa äidin kuolemasta oli kulunut niin vähän aikaa.
Äitienpäivä sitten oli ja meni, onneksi, vaikka 6-vuotiaalla pojallani oli eskarissa tehtynä äidille kaikenlaisia yllätyksiä, pakko oli tsempata oman lapsen takia.
Ulkoiltiin sinä päivänä paljon, käytiin puistoissa jne, yritin saada päivän tuntumaan ns. tavalliselta arkipäivältä.
Myöhemmin illalla kävin sitten itsekseni haudalla, maailma meinasi lähteä jalkojen alta. Sitä surun määrää, jopa vihaisuutta että miksi minä vien äidilleni äitienpäivä kukkasia haudalle!!!
Jo ennen tätä kyseistä päivää tunsin ahdistusta ja sitten taas helpotusta kun päivä oli ohi.
Kohta kesäkuun alussa on äidin syntymäpäivät, taas iskee suru ja ahdistus! Vaikka äiti on mielessä joka päivä ja usein, nämä merkkipäivät vievät todella voimat!
Mutta näin se elämä jatkuu, vaikkakin ei samanlaisena kuin ennen, tyhjiö on sisällä ja pysyy, napanuora ei katkea koskaan, eikä tarvitsekaan!
Toivotaan meille kaikille aurinkoista kevättä ja yritetään nauttia edes jossain määrin tulevasta kesästä:)