Re: Äidin menettäneet

Moi,

Kiitos kaikille kommenteista ja paljon voimia kaikille :) On lohduttavaa lukea, että tosiaan ei ole ainoa tässä maailmassa tämän surun kanssa..

Meilläkään ei pidetty mitään suurta numeroa tuolloin, vaikka olen äiti itsekin ja otin ilolla vastaan lapseni päiväkodissa tekemän paketin, siinä kohtaa täytyi olla iloinen :) Ehkä tulevina vuosina tämä helpottaa.

Sitä vaan töissäkin kun puhuttiin, että miten meni äitienpäivä, niin vaikka kaikki tietävät, että äitiä ei enää minulla ole, niin eivät ne ihmiset, jotka eivät ole äitiä tai jotain muuta läheistä menettäneet, aivan ymmärrä mistä on kyse.. Siitä on nyt puoli vuotta ja välillä tuntuu siltä, että tekisi mieli oikein huutaa muille, että tajuatteko, ei tässä kaikki ole ok vielä! Oma elämä on muuttunut lopullisesti. Tosin en kyllä töissä ole montaa kertaa itkenyt, lähinnä työmatkoilla, niin ehkä muiden on vaikea edes muistaa, kun ulospäin näyttäisi olevan normaalia..

Sitä vaan on välillä kyllästynyt muiden turhanpäiväiseen valitukseen asioista joista ei loppupelissä ole mitään merkitystä. Mutta niihän sitä itsekin tuli aiemmin valitettua. Nyt ymmärrän paremmin. Pitää muistaa olla kiitollinen siitä mitä vielä on. Huomisesta ei ikinä tiedä.

Jaksamisia ja aurinkoisia päiviä! Onneksi kesälomakin on kohta edessä :)