Re: Äidin menettäneet

Hei!

Tuo on niin totta, mitä kirjoitit: "monien on vaikea muistaa, kun ulospäin näyttäisi olevan normaalia." Se on totta. Vaikka tässä kuinka yrittää elää "normaalisti", niin sisällä pauhaa yhä ja aina, koko elämä on muuttunut aivan täysin. Sitä ei tunnu ymmärtävän ihmiset, jotka eivät ole samaa menetystä kokeneet. Ajattelevat, että koska pystyn hymyilemään ja tekemään normaaleja asioita, olisin jotenkin toipunut jo kaikesta. Näinhän se ei ole. Ei vaan aina jaksa itkeäkään eikä surra, silti ne tunteet ovat olemassa ja puikahtavat aina silloin tällöin esiin.

Kyllä tosiaan elämä voi muuttua kerralla ihan uudeksi. Täytyy muistaa elää täysillä ja nauttia elämästä, koska koskaan ei tiedä, milloin käsikirjoituksemme tässä elämässä on lopuillaan.

Voimia ja aurinkoa kaikille!