Re: Isän vierailu

Kiitos Bablo, siipi maassa ja kasaplanka kauniista sanoistanne <3
Olo on kyllä todella tyhjä ja omituinen. Kuuluukohan tähän suruprosessiin tallainen outo olo.. välillä olen ihan tyyni ja pää lyö tyhjää kunnes paniikki iskee ja tajuan mitä on tapahtunut.. tämä tulee kuin pieninä paloina. Välillä en itke, olen vain kunnes romahdan. Tuntuu että ehkä en käsitä tätä vielä, kuin psyyke laittaisi vastaan sanomalla, että ei tämä ei ole totta. Tavallaan tiedän mitä on tapahtunut mutta jokin päässäni laittaa vastaan. Tunteet pyörivät tuskan, surun ja kovan ahdistuksen ympärillä. Hävettää myöntää että välillä tulee sellainen sekoamisen tunne, mietin että tulenkohan hulluksi. Kuullostaako tämä kenestäkään tutulta?
Täytyy jossain vaiheessa lukea surua käsitteleviä kirjoja, jospa sitä ymmärtäisi itseään paremmin.