Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Isän vierailu

Huomenta kaikille.

Bablo: Luin viestisi jo eilen, mutta en vielä ehtinyt vastaamaan. Mukava huomata, että elämä on sielläkin jatkunut isäsi kuolemasta huolimatta.

Noista vierailuista. Itse olen kokenut samaa ja aika pian äidin kuoleman jälkeen. Äitini kuoli elokuussa melkein 2 v sitten.

Voi olen ihan varma, että isäsi tuli katsomaan poikaasi. Itsekin olen ihan varma, että elämä ei pääty kuolemaan, vaan on olemassa toinen näkymätön todellisuus tämän näkyvän lisäksi ja äitini tuli sen minulle varta vasten kertomaan. Isäsi välittää sinusta, suojelee sinua ja opastaa sinua, sieltä jostain. Edelleen. Sehän on äärimmäisen lohdullinen ajatus.

No, muistan yhden aamun, kun heräsin tasan klo 5 siihen, kun keittiössä joku avasi vesihanan ja sulki sen. Mieheni oli nukkumassa, joten se oli joku muu. Ok, oli pakko nousta katsomaan, että mitä on meneillään. En nähnyt ketään keittiössä. Sitten päästin meidän kisun sisään ja yleensä hän suorastaan juoksee ruokakupilleen ulkoa. Ei nyt. Meidän kisu siis pysähtyi tasan tarkkaan keittiön ja tuvan väliin ja näytti hyvin pelokkaalta. Ihan kuin hän olisi nähnyt aaveen. En ole koskaan häntä nähnyt sellaisena kuin silloin. Minä en vieläkään nähnyt ketään, mutta sanoin kisulle, että ei tarvii pelätä, kun mummo on vaan tainnut tulla käymään. Pian sen jälkeen tämä jokin lähti ja kisu tuli keittiöön normaalisti. Äitini on sittemmin vieraillut meillä säännöllisen epäsäännöllisesti eri tavoin. Meillä tapahtuu tämän tästä ns. kummmia asioita, mutta pidän sitä jo lähes normaalina. Hänhän ei ollut käynyt meillä yli vuoteen ennen kuolemaansa, joten olisi aivan loogista, että hän tuli heti kun mahdollista käymään. Uskon, että äitini on hyvinkin tietoinen mitä elämääni kuuluu ja on tarvittaessa valmis suojelemaan minua.

Uskon myös, että isälläsi on nyt kaikki hyvin eikä hän enää kärsi. Hän tuli katsomaan lastenlastaan ja kertomaan sinulle, että kaikki ok.

Itse asiassa mitä enemmän aikaa äidin kuolemasta kuluu, niin sitä vahvemmaksi meidän henkinen side tulee. Se side ei katkennut edes kuolemaan ja saatan toisinaan hyvinkin vahvasti tuntea hänen läsnäolonsa. Enkä välitä, vaikka joku pitäisi minua ns. hulluna taikka ei usko kuolemanjälkeiseen elämään. Ei haittaa yhtään. Ne kokemukset ovat olleet minulle hyvin todellisia ja olen ollut hyvinkin hereillä silloin.

Voimahalit ja jaksamista kaikille läheisensä menettäneille ja sureville.

Siipi maassa | 20.5.2012 klo 10:38:08