Re: Isän vierailu

Voimia sinulle paljon nyt surun keskelle!

Itse olin 29-vuotias kun isääni kuoli 50-vuotiaana. Hän oli saattohoidossa neljä päivää, kunnes sitten pääsi pois ja eroon kivuistaan.

Olin äärettömän vihainen, miksi minulle kävi niin ja miksi isä otettiin minulta pois niin nuorena. Tätä mietein vieläkin välillä mutta sitten vain ajattelen, että isän elämäntehtävä tuli päätökseen ja hänen oli aika lähteä. Jos ei syöpään olisi kuollut niin jotenkin muuten todennäköisesti. Ja pääasia, että isä pääsi pian pois syöpäkivuistaan . Ne olivat helvetillistä katsottavaa.

Ja mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin se,m että mekin lähdemme täältä joskus, sitten kun meidän elämäntehtävämme on tehty.

Voimahalaus sinulle nyt tulevaan ja jaksa sillä ajatuksella, että sinä jaksat kyllä eteenpäin, kunhan vain isäsi saa rauhan ja on kivuista vapaa. Kun hänellä on kaikki hyvin, niin on sinullakin ja voit päästää hänet lähtemään. Niin rakas isäsi sinulle on...Ja varmasti hänkin tulee käymään sinun luonasi ilmoittamassa, että suojelee sinua ja kulkee aina vierelläsi...