Isän vierailu

Olen menettänyt isäni reilu vuosi sitten ruokatorvensyöpään ja nyt kolme viikkoa sitten koin jotakin outoa mutta lohduttavaa..

Saimme perheeseemme pienen pojan ja ollessani sairaalassa vauvan kanssa, toisena yönä tapahtui jotain kummaa.
Nukuin vauva vieressäni,vauva oli seinää vasten ja olimme sikeässä unessa kumipikin. Heräsin sitten outoon kolinaan, joka kuului ylhäältä päin,aivan kuin jokin olisi tikapuita pitkin tullut alas. Pidin silmät kiinni visusti ja pian jo tunsin, kun jokin "hahmo" kurottautui ylitseni katsomaan vauvaa. Hahmo oli kurottautuneena ylitseni jonkin aikaa mutta en tohtinut katsoa "häntä" koska pelkäsin, että hahmo lähtee pois. Ajattelin, että isä ei sitten kunnolla näe lapsenlastaan. Olin aivan varma, että isä on siinä! Niin läheiseltä hahmo tuntui, ei pelottavalta vaan lohduttavalta, että isä näkee sittenkin uuden vauvan. Se tunne oli juuri sama kun mieheni katsoo vauvaa,joka nukkuu vieressäni, kun hän lähtee töihin. Melkein kun olisin kuullut hahmon eli isäni hengityksen.
Sitten isä lähti pois. Sama kolina alkoi kuulua uudelleen ja poistui ylös päin. Samalla nousin sängynlaidalle istumaan ja huusin, että onko huoneessa joku?? Olen hereillä!! Ketään ei kuitenkaan kamarissa ollut eikä hoitajia ollut yöllä käynnyt huoneessani. Ja sata varma olen etten nähnyt unta, koska nousin tosiaan istumaan kokemukseni jälkeen ja muistan kaiken niin selvästi ja sen kun mietein avaanko silmäni vai en? Onko isä siinä vai ei?? Silti olin varma, että nyt on isä tullut katsomaan meitä ja näin uskon käynneen. Ehkä olisi pitänyt avata silmät kun, tunsin jonkin kurottautuneen ylitseni, olisinko sitten nähnyt rakkaan isäni?? En tiedä... Vai olisiko hän sitten heti hävinnyt pois?? Nyt isä ainakin näki vauvani...

Nyt olen varma, että tuolla jossain on jotakin ja ei elämä pääty kuolemaan. Isä suojelee ja seuraa meitä ja on tietoinen mitä meille tänne kuuluu. Kunhan hänellä on kaikki hyvin siellä jossain niin on minullakin...

Kiitos isä kun kävit luonamme!!