Re: Me kaikki rakkaamme menettäneet!

Voi kuinka tutulta viestisi kuulostaakaan. Minä kanssa vain vakuuttelin ja olis sokea vaikka olisi pitänyt tajuta jo aikaisemmin mistä isän sekavuus ja kivut johtuivat. Lääkärit eivät vain suoraan sanoneet että syöpä on joka paikassa, koska eivät ilmeisesti olleet itsekkän varmoja mikä isän voinnin heikensi kahdessa viikossa olemattomiin. Puhuttiin märkäpesäkkeistä ja sieni-infektiosta ja vielä vaikka tiesin kyseessä olevan terminaalivaiheen saattohoito niin jotenkin vain halusin uskoa johonkin muuhun kuin syöpään. Ajattelin aina. että jos joku syövästä selviää niin isäni, eihän minulta 28-vuotiaalta isäntytöltä voi isä kuolla syöpään, ei minulle niin voi käydä.. Voi kuinka usein olen ajatellut, kun olen hoitanut saattohoitovaiheessa olevaa potilasta omaisten tuskaa siinä tilanteessa ja ajatellut etten itse selviäisi vastaavasta mutta näin nyt on pakko selvitä, ei ole vaihtoehtoa..

Tämä päivä on järjestetty muistojuhlaa huomiselle täällä meillä kotona ja nyt kaikki on valmista huomisia hautajaisia varten. Pelottaa miten päivästä selviän mutta eiköhän isä minua suojele tuolla jossain ja antaa voimia päivään.

Voi kuinka kaipaan isää ja hänen ääntään. Sitä kun hän tulee tuosta ovesta pyytämään kahville tai syömään hänen puolelleen tai sitä kun hän leikkii lasteni kanssa... Lohduton ikävä isä-rakasta!!
Mutta elämän täytyy ja sen on pakko jatkua...Ehkäpä joskus tulee päivä että on suurimman osan päivästä ajatellut muuta kuin isää ja hänen kohtaloaan, sitä miksi hänen täytyi kuolla niin varhain...No kivut on nyt isältä pois ja sen asian turvin jaksan, koska sen rakkaan ihmisen kivun ja levottomuuden seuraaminen on sydäntäsärkevää ja silloin pyysin Jumalaa ottamaan isä luokseen...Ja kun kuolinviesti tuli,laitoin kädet ristiin ja kiitin Jumalaa, nyt isän kivut ovat vihdoin ohi...Ja niin minun rakas tyttärenikin (6v)sanoi" minä en olisi halunnut että pappa kuolee mutten olisi halunnut että hän on kipeäkään." Ja en olisi minäkään halunnut, mutta kun vaihtoehtona ei ollut parantuminen syövästä niin kuolema jatkuvien kipujen tilaan on paljon armollisempi vaihtoehto. Siihen on nyt tyytyminen vaikka ikävä ja kaipuu on tehdä välillä hulluksi...

Jaksamista kaikille!!