Re: Me kaikki rakkaamme menettäneet!

Hei! Olemme kyllä samanlaisessa tilanteessa, koska isäni kuoli vajaa 3 viikkoa sitten ja ylihuomenna olisi nyt hautajaiset. Tässä hautajaisia enne aika on mennyt nopeasti ja jotenkin olen toiminut kuin robotti. Hoidellut kukat, värssyt, virret, ja heti kuoleman jälkeiset paperityöt. Samalla olen hoitanut mummoni eedunvalvonta asiaa ja ollut thenkilökohtaisena avustaja työni puolesta. Tosin työtä olen tehnyt vain 1-2 tuntia päivässä ja se tulee pysymään myös hautajaisten jälkeen mutta oikeastaan kaikki muu rumba loppuu ja se hirvittää. Jää liika paljon aikaa ja tilaa omille ajatuksille ja isän kaipuulle.

Viime yönä näin hänestä ensimmäistä kertaa pidemmän unen. Muistan vain pätkiä mutta unessa isällä oli alinaikaa annettu puoliska vuotta ja hän oli hyvin surullinen. Minä koitin netistä varata matkaa kanariansaarille, jotta voisimme käydä vielä lomalla yhdessä. Yksi tuttu unessa käski isää taistella syöpää vastaan mutta isä oli luovuttanut. ja Sitten on unessa tapahtunut jotain muutakin, koska heräsin pahaan oloon ja jouduin taas vaihtamaan kuteet, koska olin hikoillut niin kovasti ja paita aivan litsmärkä.

Todellisuudessa isä ei siis tullut itse tietämään syöpänsä "räjähtämisestä", koska sai jonkin sortin ammoniakkimyrkytyksen maksan toimimattomuuden vuoksi ja oli sekaisin viikon ennen kuolemaansa eikä olisi ymmärtänyt vaikka viikon aikana olisi jo totuus taudista tiedetty. Tosin enhän minäkään tuolloinkaan vielä tiennyt mitä tuleman pitää, koska luulimme että isä on sekaisin vääristä lääkkeistä. Ja pään ct-kuvat olivat ok. Asia ettei isä tullut ymmärtämään että hän kuolee on suojellut minua, koska hän olisi niin paljon surrut miten minä ja lapseni jaksaisimme hänen mentyä pois. Tuskin olisi edes omaa kohtaloaan surrut mutta tiedän että meidän kipu ja kaipaus olisi ollut isälle liikaa. Niin läheisiä me olimme.

Olen käynnyt puhumassa ammattiauttajan kanssa aikaisemmin kun elämässä on tapahtunut niin paljon muutoksia. Mutta nyt isäni ja pappani kuolemasta en ole käynnyt puhumassa, koska minua on siunattu rakkailla ystävillä ja ihanilla sukulaisilla, jotka ovat vielä ainakin minua jaksaneet kuunnella ja tukea koko ajan. Ystävät ovat kyllä selväti jakautuneet ja nyt ne tosi ystävät ovat tulleet selviksi. Joka päivä soittelevat, käyvät kylässä ja nyt muistotilaisuuden hoitavat kokonaan meillä kotona. Ovat hommanneeet kupit, tarjottavat ja vielä tulevat siivoamaan minun avuksi ja laittamaan kaiken tänään ja huomenna valmiiksi perjantaita varten.

Mutta menen kyllä myös ammtti-ihmisen puheille. Hänellä on kuitenkin se ammatillinen taito vedellä oikeista naruista ja huomioida sellaisia asioita, joita ei kukaan liian tuttu osaa huomata. Suosittelen kaikille, jotka vähänkin tuntevat tarvetta puhua ammattiauttajan kanssa. Itse varaan ajan hautajaisten jälkeen, jolloin pelkään sen suurimman hädän ja tuskan olevan pahimmillaan..

Mutta voimia ja jaksamista kaikille!!