Re: Me kaikki rakkaamme menettäneet!

Hyvää iltaa kohtalotoverit.

Elämänpyörä: Syvin osanottoni siskosi kuoleman johdosta. Itse menetin äitini 7 kk sitten perjantaina ja voin hyvin samaistua kuvailemiisi tunteisiin.

Eka vuosi on todellakin vaikein, kun käy läpi kaikki merkki- ja juhlapäivät ilman häntä. Talvi meni mullakin joten kuten, sumussa ja henkisesti hukassa. Ensi kuussa on rankkaa, kun äiti täyttäisi kuun lopussa 66 v ja sitten heti perään äitienpäivä. Isäni kyllä sulki äitini puhelinliittymän, mutta itse en ole raatsinut poistaa puhelimestani äidin viimeisiä viestejä eikä myöskään koneelta sähköposteja.

Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Olen minäkin ollut masentunut enkä vain äidin kuoleman vuoksi. Talvi oli pitkä, kylmä ja raskas ja eka ilman äitiä. Onhan se tosi epätodellista edelleen.

Kyllä minä suosittelen myös sitä ammattiavun hakua, jos ei ole ystäviä tai sukulaisia joiden kanssa asian voisi oikeasti jakaa. On tietysti ihailtavaa, että yrittää sinnitellä itse, mutta voi tulla aika, jolloin siihen ei enää pysty. Minä olen syönyt sekä masennuslääkettä että käynyt keskustelemassa. Aion syödäkin sitä niin kauan kuin on tarvis.

Olen huomannut, että tosiaan äidin kuolema erotti ystävissäni ns. jyvät akanoista. Ne, jotka eivät ole omaa vanhempaansa menettäneet, eivät ymmärrä, että se suruprosessi on todella pitkä ja on aikoja, jolloin sitä vaan haluaa vetäytyä kuoreensa. Ei vaan jaksa ja pysty olemaan yhteydessä eikä ystävien minusta pitäisi siitä suuttua tai loukkaantua. Onneksi minullakin on ihania ystäviä, jotka ymmärtävät, että vetäydyn välillä ja sitten taas olen yhteydessä. He ovat koko ajan kuitenkin läsnä ja voin kaikesta puhua. Ei tätä voi ymmärtää täysin, ennen kuin se tulee omalle kohdalle.

Oikein paljon jaksamista ja siunausta teille kaikille. Kirjoitellaan tosiaan tänne, kun on huono olo ja päivä.