Re: Tukea 16-vuotiaalle tytölle jonka äiti sairastaa parantumatonta syöpää

Itselläni on nyt puolisoni kuolemasta yli 1,5 vuotta. Minusta elämä normalisoituu koko ajan ja vasta nyt kykenen oikein ajattelemaan asioita, palaamaan esim kuolinhetkeen, kun oma toipumiseni on edennyt. Vieläkin tulee tilanteita, jolloin on vain itkettävä ja niitä hetkiä ei minusta voi mitenkään ennakoida.

Minulla oman selviämiseni myötä suru on muuttanut muotoaan. Se on ainakin selvää, että rakkaus puolisoani kohtaan ja kiitollisuus yhdessä eletystä ajasta lisääntyvät koko ajan. Rakkaus yltää kuolemankin yli! Ikävä ei varmasti lopu koskaan. Kukaan ihminen ei ole korvattavissa.

Minä uskon, että Sinä menet koko ajan eteenpäin! Aika tuntuu äärettömän pitkältä ja jämähtäneeltä, mutta koko ajan Sinä kuitenkin menet eteenpäin! Päivä päivältä alat enemmän kyetä ajattelemaan tämän hetken asioita ja elämä edessäsi tulee avautumaan uudenlaisena!
SINUN ELÄMÄSI JATKUU!