Re: Tukea 16-vuotiaalle tytölle jonka äiti sairastaa parantumatonta syöpää

VOIMIA JA JAKSAMISTA SINULLE LILYANA!

Ole vain rohkeasti ihan ikioma itsesi. Sureminen vähenee ajallaan, eheyttää Sinua ei tuhoa. Ei Sinun mitenkään erityisen vahva tarvitse olla, ole vain ikioma itsesi, heikonvahva.

Hyvä asia, että olet kirjoittanut Äidillesi kirjeen. Kirjoittaminen helpottaa, kokoaa ajatuksia, selkeyttää, avaa asioita jne. Itsekin olen tehnyt erilaisia suruaikani koosteita, puhun puolisolleni kotona ja haudalla. Kirjoita kaikesta, kirjoita surua ja kaipuuta itsestäsi pois. Muista, että kaikki tuntemasi tunteet ovat sallituja, kuuluvat asiaan ja ovat oikeita. Ei ole olemassa vääriä tunteita.

Muista aina, että Äitisi sairaus ja kuolema eivät ole Sinun tekojesi aiheuttamia, elämä vain menee näin. Anna kaipausitkun tulla silloin kun se pyrkii pintaan. Alussa niitä kaipuutilanteita tulee usein, kaikkialla. Itku loppuu ja vähenee ihan omalla ajallaan, älä hätäänny siitä, ota se vain vastaan. Suruaika on meillä jokaisella tarvitsemamme pituinen, pitkä se joka tapauksessa on. Nuorena koettu vanhemman kuolema, tulee aina uudestaan ja uudestaan pintaan elämän varrella ihan vanhempanakin, sekin kuuluu elämään. Niiden avulla me rakennumme, kasvamme ihmisinä ja ne ovat ihmisen osa täällä maanpäällä.

Syöpäyhdistyksestä saat apuja, ota sinne rohkeasti yhteyttä. Netistä itse etsin suru-sanan erilaisilla versioilla lohtua ja luettavaa. Kulttuuri, taide, musiikki ja omat harrastuksesi helpottavat varmasti oloasi. Pidä itsestäsi huolta, lienee nyt kaikkein tärkeintä! Tukeudu ympärilläsi oleviin auttajiin, laumaa heitä et tarvitse, muutama osaava ymmärtäjä riittää. Netistä löytyy Selma-ohjelma, erilaisia sururyhmiä on olemassa.

MUISTA, ELÄMÄ KANTAA!