Re: Taistelu on päättynyt

minun puolisoni poismenosta on nyt tasan kuukausi ja kokemukset kuolemasta olivat hyvin samankaltaiset,ihmeellisesti sitä katsoo asioita kuin ne tapahtuisi jollekin vieraalle ja toivoo kokoajan että herää tästä painajaisesta ja kaikki on niinkuin ennenkin.vaikka kuinka yritti henkisesti valmistautua oli loppu kuitenkin valtava shokki.ehkä jollakin tasolla toivoi että saattohoito on erehdys ja kyllä mies vielä toipuu,jotenkin ei antanut itselle lupaa luopua toivosta. jäin heti sairaslomalle kotiin hoitamaan miestäni kun kuulimme saattohoitopäätöksen ja palasin töihin vasta hautajaisten jälkeen.en ole pystynyt vielä korjaamann mieheni vaatteita pois enkä muitakaan tavaroita.meillä ei ollut lapsia joten jäin ihan yksin.ehkä näillä asioilla on jokin tarkoitus ja meidän aikamme tulee vielä,kuolemaa en enään pelkää ja toivon että jonakin päivänä näen mieheni siellä jossakin ja olemme jälleen yhdessä sylikkäin.