Re: Rakas puoliso saattohoidossa kotona

Hei!

Mitä teille nyt kuuluu? Tiedän, että rakkaan pois hiipumisen katseleminen on raskasta. Omat tunteet vaihtelevat toivon ja epätoivon välillä.

Minulla puolisoni kotisaattihoito päättyi huhtikuussa. Hän oli olljut koko maaliskuun sairaalassa ja kotiin pääsy oli hänelle erittäin tärkeää. Tavallaan se helpotti minunkin elämääni, vaikka arki räyttyikin uusista raskaista asioista. Meillä oli kuitenkin isä, joka kaikesta huolimatta jaksoi kantaa osana kasvatusvastuusta, kotona.

Meillä on teini-ikäiset tyttäret, joten tilanteemme on saman kaltainen kuin teidänkin perhessä. Mieheni kuoli 47-vuotiaana sairastettuaan haimasyöpää seitsemän kuukautta. Tauti alkoi, kuten varmaan kaikilla, täytenä yllätyksenä. Diagnosista on kohta vuosi.

MInä kävin töissä lähes mieheni kuolemaan saakka. Tosin keväällä työni oli mahdollista tehdä myös kotona. Meillä oli mahtava kotisairanhoito kaupungin sairaalasta. Tätä paremmin ei mielestäni meidän kohdalla saattohoitoa olisi voitu järjestää.

Toivon sinulle ja koko perheellesi voimia! Toivottavasti jaksat myös nauttia niistä kuulaista syksyisitä päivistä, joita varmasti on vielä edessä.