Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Re: Rakas puoliso saattohoidossa kotona

Ymmärrän sinua todella hyvin. En tiedä osaanko oman suruni keskellä sinua nyt lohduttaa mutta olen niin pahoillani tilanteestanne.

Äitini tila alkoi hiipua aivan samalla tavalla, ei jaksanut enää syödä itse, ei jaksanut istua, ei auttaa vessatuoliin siirtymisessä eikä enää tekemään muuta kuin nukkumaan. Loppuajan olikin kokoajan silmät kiinni vaikka vastailikin kysymyksiimme ja käden puristuksiin.

Jossain vaiheessa ajattelimme äidin siirtoa terv.keskuksen vuodeosastolle koska hoitaminen, vaippojen vaihto ym. oli jo hankalaa, koska äiti ei pystynyt autta yhtään, amputoitu jalka (se jouduttiin amputoida helmikuussa tukoksen vuoksi) aristi ja isäni ei enää tiennyt miten toimia. Mutta äitini ei halunnut kotoa pois. Jäin sitten töistä pois, olin siis viime vkon isän apuna. Kotisairaanhoitajat kävivät joka pvä pesemässä ja lääkärikin usein. Kipulääkitys annettiin ja kaikki muut lääkkeet lopetettiin.
Viimeinen keittoateria äidille viime vkon lauantai aamupvällä sen jälkeen ei ruokaa mennyt, äiti ei oikein pystynyt syömään, ei halunnut. Ainoastaan tarjottiin hedelmämehua usein pvän mittaan ja äiti sitä välillä halusikin.

Sinulla ja lapsillasi on kyllä todella raskaat ajat, en sitä varmaan voisi täysin ymmärtää ellen itse elänyt juuri tuota vaihetta. Viimeisiin hengenvetoihin asti toivoin äidin olevan elossa. Nähdä oman elämänkumppanin hiipuvan on todella vaikeata. Mutta kun hoidat häntä kotona teet hienon ja arvokkaan työn miestäsi, itseäsi ja lapsianne ajatellen.

Rakkaus on se voima joka auttaa sinua käymään läpi tämän vaikean asian. Minä huomasin sen, että rakkaus äitiäni kohtaan sai minut olemaan yllättävänkin vahva ihan loppuun asti. Pelkäsin tämän äidin sairauden aikana juuri tätä loppuaikaa, miten kestämme.

Monta vaihetta tässä kolmen vuoden aikan kun äitini sairasti, käytiin läpi, jalan amputointi oli kauhea isku meille kaikille, etenkin äidille. Hän ei olisi halunnut herätä leikkauksesta. Vielä toukokuussa oli viimeinen sytostaatti mutta tauti vain eteni.

Taas se tuli, itku, myötäelän kanssanne vaikeita aikoja..

Voimia koko perheellenne.


mh | 4.9.2010 klo 19:33:22