Re: "Tuore" rintasyöpä ja neuvoa kyselen

Hei Maat!
Osuit asian ytimeen, kun kerroit ihmisten suhtautumisesta syöpään.
Itse yritin kertoa yhdelle "ystävälle" sairaudestani, niin hän alkoi luettelemaan kaikki omat sairautensa ja sukulaistensa sairaudet.
Puhutaan vähän toisen luokan sairauksista.

Kertomukseni jäi alkutekijöihin, en päässyt pidemmälle kun, että minulla on ollut nyt vähän ongelmia terveyden kanssa, kun hän ihmetteli miksi en ole soitellut.
En todellakaan ota asiaa puheeksi toista kertaa hänen kanssaan.
Näitä "pintaliitäjiä" riittää, sellaiset ihmiset eivät ymmärrä ennenkuin "tuuli käy ommaan ohtaan", äitini käytti tätä sanontaa ja minusta se on hyvin sanottu.

On muutamia oikeita ystäviä, jotka todella elävät mukana sydämellään.
On myös pari ystävää, jotka itse ovat kokeneet saman muutaman vuoden sisällä ja olen saanut hyvää vertaistukea ja nähnyt heidän toipuvan sairaudestaan.

Minullekin oma lähisukulainen, joka on uskovainen, ryhtyi puhumaan, että kannattaisi nyt muuttaa suuntaa ja tulla uskoon.

Olen sitä mieltä, että jokainen päättäköön itse asioistaan ja uskoon tulostaan. Olen sellainen tavallinen "uskovainen", yritän elää ihmisiksi ja kunnioittaa kaikenlaisia ihmisiä.
Kirkossa olen käynyt konserteissa ja esiintymässä ja laulanut myös hengellisiä lauluja, vaikka harrastankin kevyttä musiikkia.
Joskus tuntuu, että nämä "uskovaiset" ihmiset eivät näe mitään hyvää muissa ihmisissä, ainoastaan niissä, jotka ovat "päätoimisesti" uskovaisia.
Lapsena saatu kasvatus, joka äidin puolelta oli osittain harrasta, kulkee mukana elämässä ja sydämessä, ilman, että siitä tarvitsee kuuluttaa turuilla ja toreilla.

Ystävyys punnitaan tälläisen sairastumisen kautta, joutavat ystävät häviää ja todelliset jäävät.

Hyvää viikonloppua kaikille, uusille ja aiemmin sairastuneille syöpäpotilaille.

Tv. Manti