Re: "Tuore" rintasyöpä ja neuvoa kyselen

Minä olen sulkenut osan ystävistänikin kokonaan tämän syöpäjutun ulkopuolelle koska jotenkin tiedän että tämä olisi heille liian iso pala käsiteltäväksi. Ja että viime kädessä tuo kostautuisi minulle juuri päivittelynä, säälittelynä ja latteina, vähättelevinäkin kliseinä "asioilla on taipumus järjestyä" jne. Hyvää he varmasti tarkoittaisivat mutta silti.

Osa ihmisistä suhtautuu tosiaan siten kuin tämä tauti olisi syönyt aivoistani jo puolet tai pahimmillaan siten että loppu on jo lähellä. Tyrkytetään ties mitä. "Muista ulkoilla ja syö terveellisesti." "Ole reipas ja positiivinen." "Rukoukset kantavat sinua, Jumala on turvasi" jne jne. Melkein ateistina ja terveellisesti syöneenä & paljon liikkuneena nuo kommentit tuntuvat lähinnä pilkalta.

Mutta pakko on todeta että on tässä omakin mieli muuttunut. Olen huomannut olevani välillä todella katkera ja kateellinen niille, jotka vain porskuttavat. Varmasti olen muuttunut jollain tapaa kriittisemmäksi ja vaikeammaksi ihmiseksi. Näitäkään tunteita ei tätä sairautta kokematon voi kuvitella.

Päivä kerrallaan tässä mennään. On hyviä päiviä ja sitten niitä mustempia. Oikeaa vuoristorataa. Siksi on hyvä että täällä voi anonyymisti näistä tuntemuksistaan puhua. Tervetuloa siis mukaan, Kaisa!