Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Jumala parantaa

Olen liikkunut erilaisissa seurapiireissä,aatteellisissa porukoissa laidasta laitaan. Erilaiset elämänkatsomukset muistuttavat toisiaan yllättävän paljon. Kaikkiin niihin liittyy uskoa omaan totuuteen. On tähtitieteeseen, luonnonlääkkeisiin, Jeesukseen, kuolemanjälkeiseen elämään, sielunvaellukseen, tähän hetkeen,sytostaatteihin ym.lääkkeisiin jne uskovia. Kristityn uskoa on joskus vaikea ymmärtää, kun se ylittää ns. tieteellisen tiedon rajat. Uskovainen uskoo sellaiseen, mitä ei tiedolla voi saavuttaa, mitä ei voi nähdä ja mitata. Sen vuoksi se onkin uskoa. Joskus tuollaisesta uskosta on haittaa elämässä. Se voi erottaa ihmisiä, kun ei puhuta samalla kielellä. Se voi haitata hoitoa kuten masennuksen,syövän, perheväkivallan ym. hoitoa. Kun uskotaan niin ei ajatella tarvittavan tieteen kehittämää hoitoa. Uskotaan, että parannutaan vaikeista sairauksista tai ihmissuhteista ilman tukea, tutkimuksia, hoitoa,lääkkeitä. Tai uskotaan, että niillä ei todellisuudessa ole ollut merkitystä, kun parannutaan, koska usko on parantanut. Me kaikki tarvitsemme uskoa, toivoa ja rakkautta elääksemme hyvää elämää. Uskomme voi olla erilaista ja silti se on juuri minun tai sinun uskoa. Usko ja tiede voivat mielestäni kulkea rinnakkain ja auttaa meitä selviämään näiden vaikeiden syöpäsairauksien kanssa.Lääkärin voi nähdä korkeamman voiman kätenä meitä auttamassa, jos niin uskoo. Kuolemme me kaikki ja kukaan läheisemme ei ole tullut kertomaan mitä on kuoleman jälkeen kohdannut, jos on kohdannut. Tieto kuolemjäkeisestä elämästä on uskoa ja se meillä kaikilla on erilainen. "Kukin tulee uskollaan autuaaksi", sanoi äitini usein.
Levinnyttä rintasyöpää sairastavana ja lähivuosina kuolevana haluan elää viimeiset aikani elämästä ja rakkaistani nauttien ja kulkea rajan yli kuolemaan ajatellen pääseväni lepoon ja rauhaan sairauden piinasta, jonka tiedän loppua kohti kasvavan.
Marita | 29.9.2008 klo 11:29:46