Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Jeesustelu

Heippa teille ärsyyntyneille. Laitoin jotakin vastausta tuonne ylemmäs..
Me ollaan kaikki jotensakin vajaita ymmärrykseltämme. Surua ja tuskaa mahtuu elämään.Itsekin hoidan myeloomaan sairastunutta miestäni. En toivo parantumista, kuin sen verran, että olo helpottuisi. MUTTA toivon meidän pääsyä taivaaseen.
En kotona saarnaa juurikaan, sillä se tympäisee. Tuon kommentin, oikeasta osoitteesta, jälkeen mieheni on alkanut lukea Raamattua ihan ite. Tauti on parantumaton. Hänelle on selvää, että päivämme ovat määrätyt.
Kuten joku sanoi, olemme kaikki syntisiä. Uskova ei voi röyhistää rintaansa, sillä kaikki on armosta. Olemme tasan saman arvoisia Jumalan edessä. Valinta on jokaisen oma.
Osanottoni sinulle, nuori leski! Minä olen jo aika iäkäs ja odotan lähivuosina tulevaa leskeyttä, jos nyt sitä tietää voi, kuka ensin lähtee. Minun poikani on jo 22v ja paljon vastuuta tuli kesän aikana, mutta hyvin hän on selvinnyt.
Elämän koulussa täällä ollaan. Jos voisin, halaisin teitä kaikkia! Läheiset ovat niin rakkaita nykyään.
Jospa elämä vielä yllättäisi sinut nuori leski. Myönteisesti. Nyt on surun aika. Muista halia poikaasi ja lue hänelle satukirjoja ihan itse. Siinä tein virheen, kun laitoin kasetin pyörimään..
mamma47 | 29.9.2008 klo 11:43:15