Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Jumala todellakin parantaa

Hyvin puhuttu idunen. Järjen ääni kaiken tämän fundamentalistisen pullamössön seassa.

Kertokaahan "syövästä parantunut" ja kumppanit ihan selvällä suomenkielellä, lainaamatta kertaakaan raamattua tai käyttämättä sanoja/sanontoja "Jumalan armo", "Iänkaikkinen elämä" (plus kaikki muut "valitut palat" taivaallisten fraasien kirjasta), että miksi on ihan hyväksyttävää/ok/tarinan syöpäpotilaan parhaaksi: että 34-vuotias aviomieheni joutuu suurella todennäköisyydellä luopumaan elämästään ja perheestään? että minä 27-vuotias joudun luopumaan vielä vähän aikaa sitten elinvoimaisesta miehestäni, elämäni rakkaudesta ja lapsemme isästä? 1,5-vuotias poikamme joutuu luopumaan isästään joka on hänelle äidin lisäksi toinen maailman peruspilareista?

Eikö hänen olisi paras olla täällä nyt kun häntä tarvitsisimme? Elää kanssamme pitkä ja rikas elämä? Jakaa rakkautta ja tulla rakastetuksi? Matkata tätä elämän polkua kanssani käsi kädessä nauttien tästä muutenkin rajallisesta ajasta ilman että se typistetään yllättäen olemattomaksi?

Luuletko "syövästä parantunut" että pöyhkeilysi täällä pitkin keskusteluja auttaa/antaa vertaistukea kaikille niille, jotka täällä kirjoittavat sydänverellään omasta tuskastaan? Oletko todella sitä mieltä, että täällä ei tule olla ihmiselle ystävä ja lohduttaja, vaan Jumalan äänitorvi ja samalla hieroa tuolla lailla omaa selviytymistäsi toisten naamaan? Minä kutsun käytöstäsi itsekkääksi. Sinä varmaan tiedät paremmin, kuinka monta helvetin lieskaa itsekkyydestä on sinule tiedossa.

Ihan vain vastaisuuden varalle/vinkiksi: jos joudun hautaamaan mieheni ja minulle tullaan sanomaan että hän on paremmassa paikassa tai että hänen kuolemansa nyt sattui olemaan Jumalan tahto tms. niin henk.koht. koen sen oman (ja muiden mieheni läheisten) surun, tuskan ja menetyksen tunteiden mitätöimisenä. Toisin sanoen loukkaavana. Voisitte vaikka laittaa korvan taakse.

Ja kiitosta vaan, EN tarvitse yksityisviestejä höystettynä viikon tarjouksella lobotomiasta. Voisin jopa tulkita häirinnäksi, jos mainoksia alkaa tippua "postiluukusta".
CinnaMum | 25.7.2008 klo 01:01:41