Re: Miten tästä selviää? Eteenpäin on kai mentävä päivä ja hetki kerrallaan.

Kiitos rohkaisevista sanoitasi. Itse tosiaan "ammattilaisena" tiedän miten asioita tulisi hoitaa ja miten asiat etenee. Kun suru kuitenkin iskee kohdalle on kuin vastasyntynyt, joka kaipaa ohjausta ja rohkaisua.

Yritän olla "armollinen", se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ulkokuorella suojaan sitä pehmyttä ja niin haurasta. Olimme tiivis perheyhteisö ja nyt yhden ihmisen vähennys tietysti näkyy. En minä aina jaksa niitä suojia yllä pitää. Nyky-yhteiskunta vain vaatii jättämään yksityiselämän sivuun ja suoriutumaan. Minusta ei taida sellaiseen olla. Ehkä tämä on taas liian aikaista...

Voimia sinullekin surutyöhön.