Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Miten tästä selviää? Eteenpäin on kai mentävä päivä ja hetki kerrallaan.

Hei,

minulla on ihan samanlaisia tunteumsia. Mieheni kuoli 6.12. Hän oli pitkään kipeä ja kun viimein meni lääkäriin niin ensin epäiltiiin Chrohnin tauti mautta kun tehtiin lisää tutkimuksia että kipujen syynä olikin levinnyt paksunsuolen syötpä (luustoon, maksaan ja vatsan imusolmukkeisiin). Ensin sanottiin että elinaikaa on 6 - 12 kk mutta lopulta sitä oli vain kuukausi diagnoosista. Näin jälkeen päin ajattelen, että onneksi 6.12. oli perjantai ja sain surra edes kaksi päivää rauhassa. Koska sitten alkoi se kauhea rumba. Papereita piti toimittaa sinne ja tänne, vaikkei olii jaksanut mutta oli vaan pakko. Jalat ei kantanut ja itku tuli joka paikassa. Olin ihan harmaa kasvoiltani eikä ruoka maittanut, söin kaksi ensimmäistä viikkoa vain suklaata.
Olin mieheni vierellä sairaalassa kun hän nukkui pois, silittelin kättä ja poskea ja juttelin hänelle. Menin siinä vaiheessa ihan jalattomaksi, olisin pudonnut maahan ellei hoitaja olisi saanut minusta kiinni ja vietyä penkille. Elämä oli ihan mustaa sillä hetkellä,ehdimme olla naimisissa vain vajaa 2.5 vuotta.
Minulla on yhä edelleen hänen puhelinnumeronsa tallennettuna kännykkääni ja viestit tallella. Sormukset ovat sormessa ja hänen sormustansa kannan kaulassi. En tiedä kuinka kauan näin teen mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että se on oikein. Välillä mietin,että kuinka paljon ihmisessä on kyyneleitä, kun loppua ei meinaa tulla ollenkaan.
Meillä oli muistotilaiuus 11.1. ja perunkirjoitus 18.1. eli nyt on kai kaikki viimeisetkin asiat hoidettu,kai. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta sain mieheni mukana kaksi lasta ja yhden tyttölapsenlapsen, itselläni on kaksi poikalapsenlasta. Nuorin poikani 18-v muutti pois samaan syssyyn kun mieheni nukkui pois. Eli jäin ihan yksin asumaan vanhaan puutaloon ja nyt pitäisi osata tehdä täällä kaikenlaista. Mieheni osasi monia asioita,hän korjasi kaikki rikkinäiset mitä eteen tuli,veitset ja kirveet hän piti hyvässä terässä. Hän lämmitti talvisin kun minä oli töissä.Ikinä ei tarvinnut tulla kylmään kotiin. Nyt lämpötila saattaa olla sisällä 16 astetta kun tulen töistä kotiin. Ja sitten on vielä se sisäinen kylmyys, tuntuu ettei se lähde ikinä.
kesäruusu | 19.1.2014 klo 10:40:13