Re: Miten tästä selviää? Eteenpäin on kai mentävä päivä ja hetki kerrallaan.

Kiitos. Kyllä tämä aaltoilee vielä näin 1v ja 6kk kuoleman jälkeenkin. Nykytietämys puhuu surusta enemmänkin kolmevuotisena prosessina. Ensimmäinen vuosi on yleensä isoin ja vaikein, mutta kyllä tähän toiseenkin vuoteen niitä hankalia päiviä riittää.

Kirjoittaminen ja puhuminen auttavat prosessoimaan, mutta kyllä välillä on niitä kun mikään ei tunnu auttavan. Tänään on ollut minulla sellainen tilanne, että en löydä surulleni sanoja, enkä oikein haluakaan sanoa, mikä tässä on niin syvällä. Ehkä se on se kun puoliso on poissa ja hänelle ei voi kertoa mitään, on niin yksin. Lapset auttavat jonkin verran, mutta heidän on käytävä läpi omaakin suruaan. Tietysti on hyvä kun välilllä voi jo nauraakin ja muistella iloisia asioita isästä.

Huomenna tulee vuosi mieheni tuhkausmatkasta. Oli tarkoitus mennä merelle, mutta tyttären esityspäivä sattui nyt sitten tähän samaan. Hyvä lähteä kotoa kuitenkin, teemme varmasti muistelumatkan jonkin ajan kuluttua.

Toivon sinulle ihmisiä, enkeleitä ja myötäeläviä vertaisia avuksi jaksamiseen. Päivä kerrallaan ja välillä vain tunti kerrallaan. Itkujen jälkeen on aina se pohja jalkojen alla ja vähän aikaa helpompaa.