Re: Isä on poissa....

Toivon hartaasti, että löytäisit vielä todellisen elämänilon. Niin että voisit herätä ilolla uuteen päivään ja odottaa, mitä se tuo tullessaan.

Itse elän jo suht koht normaalisti, itku tulee milloin mistäkin syystä. Muistoja tulvii mieleen täysin yllättävissäkin paikoissa. Jaksan kuitenkin myös jo iloita ja suunnitella tulevaisuutta. Tiedän, että isäni ei haluaisi minun vain itkevän hänen kuolemaansa, vaan tahtoisi minun jatkavan elämääni.

Näin isästä unta pari päivää sitten; se oli mukava uni, jossa isä ihan terveenä keitteli kahvia yms. Unessa oli kepeä ja mukava tunnelma. Aamulla herätessä oli toisaalta todella hyvä mieli, kun oli nähnyt isän, toisaalta suuri suru, kun se oli vaan unta.

Kaikki aina sanovat, että elämä jatkuu, ja niinhän se väistämättä on. Mutta onhan elämä nyt erilaista kuin se oli ennen isän kuolemaa, ja niin se tulee aina olemaan. Ja aika auttaa surussa, mutta ei se suru koskaan kokonaan poistu.

Toivon sinulle voimia kesäpäiviin...