Re: Isä on poissa....

Eilen illalla muistelin ja ajattelin, että ensi yönä on jälleen se yö, kun isäni nukkui pois.
Kävin isäni huoneessa ja isän vuodetta katsoessani muistelen, että tässä rakas isäni on nukkunut kymmeniä vuosia ja tähän isä sai viimein nukahtaa raskaan sairauden uuvuttamana.
Isän huone on vielä sellainen, kuin se oli silloin, kun isä siellä on ollut
Huoneessa on isän muistot jäljellä.
Haudalla tulee käytyä usein ja sytytän vielä kynttilän isän hautakummulle.
Onneksi hautausmaa ei ole kaukana, niin siellä voi käydä usein isää muistelemassa.

On vaan niin tyhjä ja epätodellinen oli, kun isä ei enää ole kotona, vaan haudassa.
Suru tulee aaltoina, välillä suru hellittää, mutta välillä itkettää tosi paljon, varsikin iltaisin ja saunassa.
Isä kun tykkäsi olla saunan lämmössä ja lämmitin aina saunan, kun oli isän suihkupäivä.
Muistan sen hyvin, kun isä yritti rollaattorilla kärrätä saunan puolelle, kun siellä oli lämpimämpi.
Sairaalassa oli kylmä kylpeä,ei ollut lämmintä saunaa, siitä isä aina kertoi minulle.

Minua jäi sekin asia harmittamaan, kun isän kanssa usein kävimme autonäyttelyssä katselemassa uudempaa autoa, että isältäni jäi uuden auton hankinta toteutumattomaksi haaveeksi.

Tässä kaikessa lohduttaa kuitenkin se, ettei isän tarvitse enää kärsiä kipuja, eikä isällä ole enää kärsimystä.
Mitä rakkaampi ja mitä enemmän läheisestämme olemme välittäneet, niin sitä enemmän kyyneleitä, surua ja kaipausta joudumme kokemaan.
Suurin lohtu on jälleen näkemisen toivo, joka meitä odottaa Taivaassa.

Voimia ja Taivaan Isän Siunausta....