Re: Isä on poissa....

Onnellisuuden tunteet ovat vielä harvassa.
Ehkä onnellisuuden tunteita saa niistä harrastuksista, joita olen aikaisemmin harrastanut, kun isä oli vielä terve.
Kuvataide ja lasitaide ovat niitä harrastuksia, joita tykkäsin harrastaa.
Isäkin suunnitteli aloittavansa öljyvärimaalaus harrastuksen, mutta jotenkin isältä harrastuksen aloittaminen vain jäi toteutumatta, vaikka isä olikin lahjakas piirtämään ja piirsi nuoruudessa.
Vielä en ole jaksanut jatkaa harrastuksia, ehkä se aika tulee ajallaan.

Kesä on tulossa, mutta jotenkin tuleva kesä tuntuu ahdistavalta, kun isä olisi toivonut "näkisipä vielä kesän", mutta isä ei enää kesää nähnyt, mutta uskon, että missä isä nyt on, niin siellä on ikuinen kesä ja isän hyvä olla.
Kesäkään ei tunnu enää, ainakaan vielä iloiselta asialta, kuten se tuntui, kun kesää sai viettää isän kanssa.

Kävin ottamassa kuusenhavut pois toissapäivän isän hautakummulta ja vähän siistin hautakumpua.
Äitienpäivänä vein kaksi miniruusua isän ja äidin haudalle.
Isän kanssa olen aina vienyt äidin haudalle miniruusun, viime vuoden äitienpäivänä isä ei enää jaksanut lähteä mukaan ja tänä vuonna vein yksin, kun isä on poissa.
Minullekin tulee surullinen olo, kun käyn haudalla, niin sen jälkeen kotiin tullessa on surullinen olo.
Kaupungilla käyntikin tuntuu erilaiselta, kuin silloin, kun isä vielä eli, tuntuu, kuin olisi vieraalla planeetalla.

Joka keskiviikko ilta olen sytyttänyt kynttilän talomme etuoven pieneen lyhtyyn, muistoksi siitä, kun isä nukkui pois keskiviikon ja torstain välisenä yönä.
Elämä ei pääty kuolemaan ja kuoleman jälkeen on jälleen näkemisen toivo, mikä lohduttaa.
Ero ei ole ikuinen, vaikka se tuntuu loputtoman pitkältä.

Kävin tänään kaupassa, jossa olemme isän kanssa käyneet yhdessä ja tuttu myyjä kysyi kassalla, että missä isäni on, kun häntä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin, kun myyjä oli tottunut näkemään minut isäni kanssa siellä kaupassa käydessämme.
Kerroin, että isää ei enää ole ja isäni sairaudesta.
Myyjä oli kovasti pahoillaan tapahtuneesta.