Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Isä on poissa....

Isäsi varmasti toivoisi sinun jatkavan elämääsi ja tekevän sinua ilahduttavia asioita. Ikävästä ja surusta huolimatta sinulla on kuitenkin oikeus olla myös onnellinen, siitä ei pidä tuntea syyllisyyttä tai ajatella, että se jotenkin osoittaisi, ettet surekaan. Elämään kuuluu kaikki tunteet.

Kaipaus ei varmasti katoa koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään. Itseäni lohduttaa mm. haudalla käynti, vaikka se on aina myös todella raskas kokemus, koska konkretisoi menetyksen. Itku tulee helposti aina myös luonnossa liikkuessa; linnunlaulu, tuulen suhina... saa tunteet nousemaan pintaan. Ajatus siitä, että isä on lopullisesti poissa, on raskas kantaa. Isän kärsimyksen loppuminen tuo kuitenkin lohtua, nyt hänellä on varmasti hyvä olla. Ja ehkä tapaamme kuitenkin vielä joskus siellä jossain...

Voimia sinulle...
anet | 16.5.2015 klo 08:52:34