Tämä heilahtelu

Mieliala on kummallinen kaveri, kun sitä on niin vaikea säätää itse. Monen hyvän päivän jälkeen, yllättää alakulo. Vaikka onnistuisi täyttämään päivänsä kaikilla mahdollisilla muilla ajatuksilla, ei syövällä, niin kuitenkin yhtäkkiä herää syöpäpainajaisen jälkeen ankeaan aamuun. Silloin yksinasuja on tosi yksin ajatuksinensa. Mutta kuinka päivä onnistuu niillä, jotka joutuvat hoitamaan myös perhettä, kun itsensäkin kanssa on jaksamista. Ja fyysisen jaksamisen lisäksi mieliala toimii kuinka milloinkin.
En kuitenkaan tarkoita, etteikö tulisi kohdata sairauttaan hyvinkin realistisesti ajatuksissaan. Mutta kaikista pienistä ja isoistakin asioista päivän mittaan, ajatuksista ja tekemisistä, muodostuu koko ajan minun elämääni eteenpäin. Kuinka pitkälle, ajan jätän Isän käteen. Samoin kaiken sen, mihin ei kukaan ihminen omalla voimallaan pysty.