Re: Tämä heilahtelu

Hei,

Minulla on myös ajoittain ollut mielialan heilahteluja ja tarmottomuutta tämän sairauden aikana.Nyt,kun aivomestaasit todettiin kaksi viikkoa sitten,olen ollut kortisonikuurilla ja se on virittänyt mielen korkeammalle. Saan lisäksi Panadol-Tramal-kipulääkeyhdistelmän. Lisänä pieni annoas Klortriptyl- miteä illalla kipukynnystä nostamaan ja mielta tyynnyttämään. Ja vatsansuojalääke aamuisin Bondronatin jälkeen.Olen ollut yön yllättävän levollinen, vaikka nukun eritavalla kuin ennen unenja valveillaolon rajamailla.
Kotona minulla on vielä perhettä-mies ja pääsykokeisiin lukeva yo-poika. Teen itse ruuan,käytän vanhan koiran aamu-ja päivälenkillä. Siivouksesta ja raskaiden kauppakassien kantamisesta luovuin,tehkööt vahvemmatmiehet ne ainakin toistaiseksi. Keskittymiskyky ja muisti eivät ole ihan entisellään, mutta teen kaiken hitaammin mietien, mitähän mina tässä nyt oikein yritän.
Yritän ainakin pitää kiinni ulkoilusta,pienistä päivittäisistä kävelyistä koiran kanssa kävelysauva toisessa kädessä,kun pikkuaivojenmetarit tekevät hataran olon ja liikkumisen. Jouduin akuuttina tapauksena syöpäosastolle ensimäistä kertaa viikoksi.Aikaisemmin olin ollut siellä vain yön Taxoteren aloituksessa. Syöpäosastola jouduin huoneesee,jossa oli yksi hyvin kivulias nainen,vuodepotilas ja tointn kroonikko. Hyvin siellä pidettiin huolta ja lääkärit yrittivät kaikensa lievittääkseen potilaiden vaivoja. Onneksi kuitenkin pääsin vielä normaaliin kotielämään itse. Ajattelin, että voi tämä sairaus olla vielä joskus vaikeampikin kuin nyt. Ajattelin vielä ainakin hetken olevani onnekas. Eihän sitä tiedä kuinka kauan, mutta nyt ainakin. Yritetään päivä kerrallaan ja askel kerrallaan!