Re: Tämä heilahtelu

Mielialoista... takana neljä päivää neljättä stytohoitoa. Kun sisareni vei minua sairaalaan kaikki oli hyvin...ratkesin sairaalassa...ja pelkkää itkua. Mitään erityistä syytä ei ollut,kaikki tunteet vaan niin pinnassa..on edelleen. Huomaankin, että vaikeammaksi tämä käy aina vaan, vaikka hoidoissa kaikki sanovat että olen ilopilleri ja positiivista asennetta täynnä. Onhan sitä p elkkää positiivista asennetta, mutta se on joskus kateissa.. siihen sainkin hienon viestin tyttäreltäni jonka haluaisin jakaa teidän kaikkien kanssa.
Hyvä ystävä alä luovuta vielä, vaikka synkät pilvet olis tänään valon tiellä, anna elämälle mahdollisuus vielä, viedä uuteen aamuun ja onneen joka odottaa siellä, elämäs on taistelun arvoinen oi rakas siskoni muistathan sä sen, jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon mutta eteenpäin vie. Jokainen hetki on lahja, olipa kansi tai pohja, nyt sun on oltava vahva.

Ammennetaan vahvuutta, me kaikki...sanoo se surusilmä, joka odottaa ja odottaa...jos huomenna olisi hyviä uutisia.