Re: surusta selviäminen

Huomenta kaikille kohtalotovereille täällä.

TypeO: Otan syvästi osaa molempien vanhempiesi menetykseen. Minäkään en edellisen kirjoittajan tavoin usko, että se olisi jokin "rangaistus" jostain. Ei, elämä vain on välillä niin epäreilua.

Itse olen sairastanut vakavan ja syvän masennuksen monta kertaa ja syönyt siihen mielialalääkettä on ja off vuodesta 2003 alkaen. Suosittelen sinua lämpimästi hakeutumaan ammattilaisen puheille mahdollisimman pian, vaikka tk-lääkärin ja psykologin pakeille. Yksin ei tarvitse kenenkään loputtomiin jaksaa kantaa raskaita taakkoja. Sitä varten on kaikenlaista apua tarjolla. Nyt äidin kuoleman jälkeen viime ja edellistalvina minulla oli todella syvä ja lamauttava masennus, josta osa oli surutyötä ja osa masennusta. Mikäli masennuksesi on syvää ja lamauttavaa lajia, siihen on olemassa monia hoitokeinoja, joista tärkeimmät ovat psykologin kanssa juttelu ja lääkitys.

Olen tässä hiljan menettänyt myös isäni, siis sen isän, jonka tunsin vajaa 42 v ja surrut sitä asiaa. Olen psykologin pakeilla myös käynyt jo parisen vuotta ja jatkan siellä juttelemista, koska se todellakin auttaa.

Yritä sinäkin sinnitellä ja jaksaa. Tiedän itse pohjalla käyneenä, että välillä se elämänhalu on todella pienestä kiinni. Lähetän sinulle enkeleitä ja voimahaleja kovasti. Toivottavasti haet ja saat apua mahdollisimman pian...

Jaksamista meille muillekin ja autetaan toisiamme taakkojemme kantamisessa.