Re: surusta selviäminen

Hei,
Lämmin myötäeläminen suruusi.

Sinulla oli monia kysymyksiä, joihinka ei valitettavasti ole selviä vastauksia, ainakaan minulla.

Kukin suree tavallaan ja oman ajan. Olet ollut vanhempiesi tukena äitisi saattohoidon aikana, raskasta aikaa, mutta aikaa jota et kuitenkaan varmaan antaisi pois. Olette isäsi kanssa kahden ja olet muuttamassa takasin omillesi, joka on mielestäni hyvä asia. Sinulla on oikeus omaan elämääsi ja samoin isälläsi. Molemmat alatte elämään aikaa äidin/vaimon kuoleman jälkeen. Ja se on hienoa, että muutat vain kaupungin sisällä, et muuta satojen kilometrien päähän.

Mutta elä päivää kerralla ja laita äitisi vaatteet ja muut tavarat pois, sitten kun siltä tuntuu. Sillekkin tulee aika.

Itse en ole vielä pystynyt katsomaan hautajaiskuvia ja aikaa on kohta kulunut vuosi. Pikkusiskoni kuoli 34v. kun rintasyöpä uusi ja vei 14päivässä tiedosta hautaa. Hänelle jäi perhe. Itse ja hänen perheensä sekä vanhempani olemme eläneet päivää kerrallaan, joskus raskaammin joskus vähän helpommin.

Voimia sinulle!