Re: surusta selviäminen

Hei typeO!

Ymmärsin että sinulla on kuitenkin ystäviä. Ota heihin yhteyttä vaikka masennus kalvaakin. He myös tietävät sinun taustasi ja ymmärtävät sinua. Olen samaa mieltä kuuin edellä kirjoittaneet että ei nämä meidän läheisten menetykset ole meidän syytä. Vaikka itsekkin mietin menettämisien tarkoitusta? Sinä olet tosi nuorena joutunut kokemaan syvän surun johon ei ymmärtäminen riitä, joten ei ihme että masennus välillä painaa, mutta muista että sitä todellakin voidaan hoitaa, mutta yritä tehdä oma osuutesi ja hae apua tai pyydä sitä joltakin joka jaksaa ottaa yhteyttä puolestasi lääkäriin tai mielenterv.hoitajaan, kriisiapuun tai mihin tahansa.
T.hanhikki