Re: Ikävä

Iltapäivää tännekin.

mirjam: Olet oikeassa, se on osa suruprosessia, että suree poismennyttä sekä se, että joutuu tavallaan luomaan uudelleen suhteen jälkeenjääneeseen. Minulla se on ollut erityisen rankkaa, koska vasta hiljattain sain tietää totuuden isästäni ja vanhempieni avioliitosta. Meidän suhde oli sellanen isäni kanssa, että hän soitteli joka 3. päivä tyyliin:"Mitä teet, missä oot ja kenen kanssa?" Tätä oli jatkunut vuosikausia, ennen kuin tajusin, että kyse on kontrollista. Se alkoi minua vaivata ja aloin vetää rajoja, vaikka se pelotti. Isäni ei tästä tietenkään pitänyt ja alkujaan ne soitot sitten pahenivat, esim. ryyppyreissulla saattoi soittaa 10 x illassa ja jos en vastannut, niin sain kovat ihmettelyt. Nyt on niin, että hän soittaa harvemmin ja tavallaan tunnen helpotusta, mutta tavallaan se on outoa. En oikein tiedä, mistä voisin hänen kanssa puhua, muusta kuin säästä ja hänen asioista. Ei tee mieli kertoa omia asioita, kun usein kertomani jätetään huomiotta. En tiedä, onko rajanveto isäni kanssa toiminut vai mitä tää on.

Minunkin muistoja ja tunteita on vähätelty, siis isäni on, jolloin huomasin, että ainakin osa siitä, mitä hän väittää vanhempieni avioliiton olleen, on tekaistua ja valheellista. Pitää vaan luottaa itseensä ja tuntemuksiinsa, koska jos itse tietää jonkin asian tapahtuneen, niin on se sitten tapahtunut. Ei se kieltämällä muutu toiseksi. Isäni pimittää minulta paljon asioita, jotka olen ihan muuta kautta saanut tietää ja kuten sanottua, niin monista äitiini koskevista asioista me olemme täysin eri mieltä. Olen sen hyväksynyt, että isäni on jotain mieltä ja annan hänen pysyä luulossaan, että hänen muistonsa ovat ns. oikeita. Olen todennut, että parasta vaan olla kokonaan puhumatta monista äitiini liittyvistä asioista. Olen eri mieltä hiljaa mielessäni, koska siitä asiasta on ihan turha isäni kanssa väitellä. Minun muistoni ovat aitoja ja olin läheinen äitini kanssa. Isäni ei voi tätä millään ilveellä ottaa minulta pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Minäkin säälisin isääni, jos siihen pystyisin. Tämä uusi tieto selittää tyystin sen, miksi hän on nykyisessä elämäntilanteessaan eikä siitä ole vastuussa kukaan muu kuin hän itse. Minä olen lähes ainoa sosiaalinen kontakti ja siksi se onkin ollut niin kuormittavaa minulle. Aivan totta on se, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Voimia ja jaksamista kaikille.