Re: Miten saisin itkun ulos, kiukkua tulee ja muuta...

Hei ja otan osaa suruusi. Molempien vanhempien menettäminen lyhyen ajan sisällä on raskasta ja ei ihme, että tunteet ovat lukossa. Oma tarinani koskee äidin ja puolison menettämistä, tosin aikaa niiden välillä oli 7 vuotta, äiti kuoli lokakuussa 1999 ja mies toukokuussa 2007.

6 vuotta äidin kuoleman jälkeen mainitsin eräänä iltana miehelleni, ettei äiti ole enää joka päivä mielessä, vaan suru alkaa helpottaa. Siitä illasta ei mennyt kuin n. 4 kk, kun miehelläni todettiin mahasyöpä. Äitini oli kuollut syöpään 2 kk diagnoosin jälkeen, joten pelko iski heti, että mitenkähän nyt käy. Huonostihan siinä kävi, mies kuoli 6 viikkoa diagnoosin jälkeen yllättäen vere syöksyyn. Tosin elinaikaa ei ollut annettu kuin korkeintaan syksyyn, mutta lähtö tuli kuitenkin niin yllättäen, en ollut vielä sisäistänyt edes sitä, että hän ei parane.

Menneet vuodet ovat olleet muutosta ja opettelua tähän osaan. Olen löytänyt uuden miehen, mutta ei se sitä ole tarkoittanut, että olisin unohtanut lasteni isän. Kunnollista itkunpurkausta en ole saanut sen jälkeen, kun sukulaiset ja ystävät kävivät miehen kuoleman jälkeen tuomassa surunvalitteluja ennen hautajaisia. Tunteet on olleet lukossa,paha olo kuitenkin hellitti pikku hiljaa, vaikka vieläkin toisinaan iskee raskas olo ja haluaisin itkeä oikein kunnolla. JOissakin tilanteissa itku tuleekin, mutta yleensä ns. väärässä paikassa, kun muistot tuppaa pintaan mm. perhejuhlissa.

Viime aikoina olen alkanut näkemään unia miehestäni. Niissä kaikissa on ollut sama viesti, hän haluaa kuolla. Olenkin itse tulkinnut unet niin, että nyt alkaa olla aika päästää irti ja antaa hänen mennä rauhaansa. Unet eivät ahdista juurikaan, koska tiedostan, että niinhän on jo käynyt.

Joten lohdutan sinua, että kyllä ne tunteet purkautuvat omia kanviaan pitkin. Aikaa saattaa kulua vuosiakin, mutta elämä kantaa ja voimaannuttaa. Itke kun itkettää, tee sellaisia asioita, joita tapasit vanhepiesi kanssa tehdä, muistele, kuuntele musiikkia ja niiden sanomaa herkällä korvalla. Niin minä olen tehnyt ja usein huomaan, että juuri laulujen sanat ovat ne, jotka saavat minut itkemään,...väärässä paikassa. Mm. omissa 50-v. juhlissani Jamppa Tuomisen Yönkukka sai minut itkemään oikein kunnolla. Sanat koskettivat, olimmehan tavanneet ja menneet naimisiin juuri Jampan kultavuosina.

Voimia ja lohdutusta!

t. Marjukka