Re: Miten saisin itkun ulos, kiukkua tulee ja muuta...

Kiitos Marjukka tsempistä.

Katsoin sunnuntaina elokuvan, jossa äiti oli sairastunut syöpään ja tytär muutti takaisin kotiin. Toivoin että pato murtuisi, mutta kun monet tutut kertoivat että itkivät elokuvan ajan tai eivät pystyneet katsomaan, kun niin surullinen elokuva, mutta minä tulin vain kiukkuiseksi.... mulla on edelleen tunteet jotenkin patoutuneet edelleen...

Ja yksi josta on vaikea puhua, on eräänlainen helpotus... mutta olen siitäkin puhunut, se on minun tunne, jolle en voi mitään. Siis on surua, mutta se suru ei ole itselle niin henkisesti väsyttävää kuitenkaan kuin se läheisen sairastaminen. Se vei kaiken voimat, nyt jotenkin voin kuitenkin hengittää, surusta huolimatta. Monelle se kuulostaa pahalta, mutta en todellakaan toivonut äidin kuolemaa, mutta verrataan vaan näitä kahta olotilaa.... mulla surun/ikävän vierellä on toisaalta "vapaus hengittää".... se auttaa surussa, kunhan kunnon itku tulisi.
Luin pääsiäisenä molempien adressit, isän adressien aikana tuli onneksi edes pieni itku ulos, äidin ei edes ne....

Toivottavasti joku ymmärtää, mitä yritän sanoa....