Re: Miten tästä toipuu?

tyttären kuolemasta on nyt aikaa kuukausi, hautajaisista pian viikko...aika ja sen kuluminen on vääristynyt, kipu ja kauhu tulevat välillä aaltoina, toisinaan eläm jatkuu omalla painollaan...Yksinolo on jotenkin pahinta...kun muita on läsnä äiti vaihde pitää ajatukset enemmän muiden tarpeissa... selvinä hetkinä tiedän että vähiten lapseni olisi halunnut meidän murtuvan tämän surun keskellä, äävän vellomaan surussa mutta voi taivas yksin tietää miten ikävä on...kuinka pysyä kohtuudessa, - eihän lapseni virheetön ollut, vahva ja upea ihminen kyllä - mutta niin ettei toisille tyttärille tule oloa että olisivat vähäisempiä ...heidän menettämänsä on tavallaan arvoltaan vielä erilaista, tuke ja ystävyyttä rakkaudella sisarten kesken, - nyt jäljelle jääneiden tyttöjen iso ikäero keskenään on rinnlla kulkemiselle vertaisena kokemiselle vaikea. keskimmäinen enkeliprinsessamme oli ystävä ja uskottu molemmille...ah ja voi , nyt menee ihan vaan itkuksi...