Re: Miten tästä toipuu?

Poikani kuolemasta tulee pian 2 vuotta aikaa. Kaipuu ja ikävä eivät katoa varmasti koskaan mutta helpottavat päivä päivältä. Anna itsellesi lupa itkeä. Kokemuksesi sai minunkin silmäni vetistymään. Onneksi meillä on perhettä ympärillä. Siinä on voimavaramme.

Tiedän miltä sinusta tuntuu menettää nuori joka suunnittelee tulevaisuuttaan ja haaveilee opiskelusta, ammatista perheestä ym mutta se kaikki viedään häneltä eikä kukaan voi häntä auttaa. Poikani vahvuutta hänen toivottomassa tilanteessa olen ihmetellyt hän jätti myös jäähyväiset ystävilleen. Hän uskoi että näämme vielä kerran siellä paremmassa paikassa. Ja sitä minäkin odotan. Näiden nuorten vahvuuden kun mekin saisimme iskostettua itseemme pärjäisimme varmasti mistä vain.

Voimia arkeen ja jokaiseen päivään. Yritä löytää hyviä asioita ja iloa siitä mitä sinulla on. Perhe ja ystävät tukevat sinua kun vaan annat heille siihen mahdollisuuden.Tyttäresi tarvitsevat sinua ja mielellään täysin heidät huomioiden. Toivottavasti löydät
ilonpilkahduksia elämääsi. Tyttäresi ei ole täysin poissa vaikka et häntä nääkkään hän
kulkee rinnallasi.