Re: Miten tästä toipuu?

meillä on perheessä onneksi toisemme, se on ainoa asia joka auttaa jaksamaan, prinsessan vanhempi ja nuorempi sisar...sekä puolisoni. Eikä läheisen menetys ole ensimmäinen perheelleemme, 13 vuotta sitten menetin oman pikkusisareni liikenneonnettomuudessa (silloin alle 30 vuotias 2 lapsen äiti), 3 vkoa sen jälkeen menehtyi puolisoni sisar ja kuukausi sen jälkeen hänen isosisänsä... silloin pienen rintavauvan kanssa itkiessäni ajattelin että tämän pahempaa paikkaa ei varmasti perheelleemme tule, ja että jos tästä selviämme selviämme mistä vain... muta ei- Prinsessamme oli vielä meille vain lainaksi annettu...
Tänään kävin mieheni kanssa siirtämässä hänet sairaalan ruumishuoneelta arkkuun ja saattamassa kappelin ruumishuoneelle, olemme nyt ikävöineet 2 vkoa...
Fyysisti kaikki on raskasta, hautajaisten valmistelu ja päivittäisten asioiden hoito, - puhumattakaan kaikesta muusta käytännön järjestelemisestä tuntuu kipuna...mutta hetkittäin koen olevani vahva ja järkevästi tomiva jopa puhelimessa puhuessani.-Oma enkeliprinsessamme kai kuiskii äidille että älä äiti panikoi,-kyllä se tästä... ja omien sanojensa mukaan kun hän on poissa hänellä ei enää ole hätää...mutta voi taivas että minulla on lastani ikävä!