Re: Miten tästä toipuu?

Hei!

Otan lämpimästi osaa isoon suruusi♥
Koskettavaa, että hän ehti kirjoittaa vielä jäähyväiskirjeet.

Minulla ei ole lapsia, mutta uskon menetyksen olevan vieläkin pahempi kuin oman yli 70v äitini. Äidilläni oli aivan samoja oireita, kaikki alkoi mahan pömpötyksestä ja muutekin kertomuksesi kuulostaa loppuun asti niin ikävän tutulta :(

En löydä nyt oikeita sanoja, itsekkin menetyksestä ihan rikki, mutta oikein paljon voimia sinulle, päivä kerrallaan, joskus vaikka tunti tai vartti. Luota kanssani siihen, että jossain vaiheessa suru hiukan helpottaa.

Jaksamisia!

(Yleensä puhuminen auttaa/helpottaa eli kun jaksat hae apua tk:sta, tuki.netistä, kriisipuhelimesta, seurakunnan sururyhmästä, ystävistä, luonnosta, musiikista...)