Re: Miten tästä toipuu?

Hei
Olen miettinyt aivan samaa: miten tästä toipuu. Olen yrittänyt etsiä selviytymistarinoita jaksaakseni ja jatkaakseni, mutta sellaisia en ole löytänyt.
Kuten sinäkin, minä menetin prinsessani, ainoan tyttäreni, 26-vuotiaana, hän tosin sairastui munasarjasyöpään neljä vuotta aikaisemmin, joten elimme sen vuoristoradan yhdessä. Hän oli ihminen, jonka kanssa olen eniten nauranut ja jonka vuoksi eniten itkenyt.
Kuolemasta on nyt viisi ja puoli kuukautta, saatoimme häntä täällä lapsuudenkodissa kolme ja puoli tärkeää kuukautta ja ikävä iskee kuin moukari jatkuvasti ja ennakoimatta.
Tällä hetkellä tuntuu, että elämällä ei ole enää mitään tarjottavaa, mutta ei se niin saa olla, koska meillä on vielä tyttömme veljet, jotka myös kaipaavat sisartaan kovasti.
Mutta uskallan sanoa, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. En vain osaa olla avuksi sinulle, kun en itsellenikään mitään mahda. Suuressa surussasi myötäelän <3