Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: ers.mitäs nyt

Terve! Tuttu tunne tuo pään sekoaminen. Muistan vielä kuin eilisen päivän tuon kuuman kesän 2010, jolloin itse sain diagnoosin. Rauhoittavien varassa mentiin 2 kk, tuskan hikeä välillä pyyhittiin ja sairauslomaa oli pakko pitää. Kokemuksesta tiedän, että kesään mennessä on sinunkin tilanteesi selkeytynyt ja myös "pää selvennyt". Ihminen kummasti tottuu kaikkeen ehkä nyt mahdottomaltakin tuntuvaan, niin myös tähän ERS:ään. Nyt lähes 3 v päästä sairautta ei enää koko aikaa ajattele ja menee jopa päiviä, ettei sitä edes muista.

Tuo Gleason 6 ei ole laisinkaan paha arvo ja todennäköisesti paranet sairaudesta kokonaan, valitsetpa sitten minkä hoitomuodon tahansa. PSA lukemasikin on varsin alhainen, 11. Seurantakin voisi olla järkevä ratkaisu tuossa tilanteessa.

Näistä hoidoista on väistämättä omat sivuvaikutuksensa. Itse olen käynyt läpi koko hoitorepertuaarin eli ensin avoleikkaus OYS:ssa, sitten sädehoito yksityisklinikalla ja vielä päälle päätteeksi hormoonihoitokuuri. Oma Gleason luokkani kun on ärhäkkä 8(4+4) PSA:n tuplaannuttua vuoden kuluessa ennen diagnoosia 9,3:een, mistä myös ilmeisesti johtui, ettei PSA ruvennut pysymään nollilla pelkällä leikkauksella.

Seuranta voi kohdallasi olla järkevä vaihtoehto juuri näiden hoitojen sivuvaikutusten vuoksi. Ne ovat perin yksilöllisiä. Itselläni potenssi on pikku hiljaa palautunut, ei ennalleen, mutta kuitenkin siten, että potenssilääkkeiden avulla yhdyntä on mahdollinen. Lievää virtsankarkailua esiintyy edelleen, vaikken enää vaippaa tarvitsekaan. Sen kanssaa pärjää, kun vaihtelee aluhousuja kerran päivässä ja treenaa jatkuvasti lantionpohjalihaksia.

Minäkin kärsin eturauhastulehduksesta jopa 10 v ajan ennen diagnoosia, varsinkin talvisaikaan. Ne oireet saivat aikanaan hakeutumaan työterveyslääkärille ja PSA:n seurantaan, mikä saattoi koitua pelastukseksi.

Liikunta auttaa kummasti ja pitää mielen virkeänä, ei tarvitse turvautua masennuslääkkeisiin. Tälle talvelle on tullut hiihtokilometrejä jo 1.000 ja matka jatkuu, kun keliä näyttää riittävän. Suosittelen!
arska1956 | 19.3.2013 klo 21:05:31