Re: Lapsi syövän jälkeen

Minulle tuli valtava halu yrittää toista lasta 4 vuotta syöpähoitojen jälkeen (keväällä 2004). Kaikesta huolimatta. Olin raskaana 24 viikolla, kun todettiin, että syöpä metastasoinut eri puolille luustoon, ja selkäranka jo murtunut. Minulle vakuutettiin, että järkevintä olisi abortoida sikiö, ja aloittaa hoidot, että olisi mitään mahdollisuuksia selvitä edes pari vuotta hengissä. Edes pyörätuolissa. Ymmärrän että tämä varmasti olisi ollut järkevintä. Mutta kieltäydyin abortista, ja sanoin, että toimin elatusalustana niin kauan kuin henki pihisee. Olin hirveän kovissa kivuissa, täysin vuodepotilaana, vaipoissa n.2kk. Se oli painajaismaista aikaa. Päätöstäni en silti halunnut pyörtää, vaikka mahdollisuus olisi ollut. Kiitos siitä myös lääkäreille! Lapsi leikattiin 32 viikolla, ja syntyi terveenä. Minä lähdin hoitoputkeen, kun haava hieman parantunut. 7 ihmistä nosti sädehoitokoneeseen, ettei selkäranka liikkuisi. Kun hoidot alkoivat purra, opettelin uudelleen kävelemään, kun tuurilla selkäydin ei ollut vaurioitunut. Löytyi hoito, joka alkoi tehota. Ja tässä sitä vielä ollaan. Muksu kasvaa, on ihana ja älykäs. Itse käyn töissä, ja voin hyvin. Mitä nyt puuttuva nikama välillä muistuttaa, kun selkää liikaa rasittaa.
Tarinan opetus??? Tee niin kuin SYDÄMESI sanoo. Silloin et voi erehtyä, kävi miten kävi...